Jotta en vahingossakaan antaisi itsestäni liian mediaseksikästä kuvaa, päätin jakaa kanssanne Mörkö in Progress -koulutusvideon. Kyllä, se on silkkaa hullua kissamummoutta koko pätkä.

Oheisessa videopätkässä Mörkö näyttää alashyppäämisen, seuraamisen, istumisen ja tuolille hyppäämisen jalon taidon. Ennen kaikkea se syö. Mörkö on vasta opintojensa alkutaipaleella, siitä huima herkkujen määrä. Jossain 0:40:n tietämillä myös Ida esittäytyy cameo-roolissa.

Kameran takia jouduin pitämään herkkuja samassa kädessä, jolla ohjasin, mikä vaikuttaa erehdyttävästi siltä, että kissapolo seuraa vain juustopalaa. Mutta on sitä naksutettu noihin juttuihin, ihan tosi!

Terkuin kissamummo Piia

Hups, eipä ole tullut päivitettyä tätä oman blogin puolta pitkiin aikoihin! Kuten aina, kohdistan syyttävän sormeni työkiireisiin ja hevosiin. Tässä viimeaikaisia kuulumisia kuvina:

Ajauduin ostomanian valtaan Helsingin kirjamessuilla. Bongasin Sofi Oksasen, Milla Paloniemen, Arvi Lindin, Maria Jungrenin ja Riitta Väisäsen. Hieno päivä!

Jätin pidennykset, otin polkan.

Sitä voi myös kihartaa. Juhlaa!

Microsoft on tuonut iloa elämään.

Ida voi hyvin.

Mörkö myös.

Samoin Nuuksion hevoset, vaikka surumielisyys valtasi Tooperin kuvanottohetkellä.

Töitä on riittänyt välillä viikonlopuiksi asti, mutta apunamme on ollut lehmänvärinen toimistoassistentti.

Siinäpä tärkeimmät! Ensi viikolla voisin esitellä tarkemmin salaperäisen työni koodaavana konseptisuunnittelijana.

Asuntomme on nyt saanut uuden, poppimaisen ilmeen, jota palan innosta esitellä! Olkkarista tuli niin mieluisa, että viihtyisin siellä aamusta  iltaan:

Pikselitaidetta, uusi matto, kissojen kiipeilypuu ja väliaikainen olkkarin pöytä.

Bongaa kuvasta Rubikin kuutio.

Audrey Hepburn pääsi edustamaan punaisen sohvan ylle. Oikealla vanha kunnon älppärisoitin.

Laitan lisää kuvia myöhemmin, kun saamme tavarat paikalleen. Makuuhuoneen ja keittotilan osalta hommat ovat vielä vähän kesken.

Olohuoneeseemme on pesiytynyt täydellinen matto. Sen toimitti kotiovelle mainio tamperelaisliike nimeltä Deco Partners erillisestä tilauksesta. En kuollaksenikaan muista, minkäniminen firma maton on valmistanut, mutta hollantilainen yritys oli kyseessä. Muutenkin asuntomme saa viimein kauan kaipaamaansa huomiota. Makkarin vanha sänky vaihtuu rungolliseen, 160-senttiseen futoniin, ja seinät täyttyvät taiteesta.

Viikon muut kuulumiset liittyvätkin suureksi osaksi siihen, että olohuoneestani on tullut olohuoneemme ja asunnostani asuntomme. Yhteenmuuttopuuhat ovat siis meneillään ja mikäs sen mukavampaa.

Tämä kysely on kiertänyt niin monessa blogissa, että päätin ottaa siihen osaa. Jottei listan lukeminen olisi kertakaikkisen puuduttavaa puuhaa, tuuppasin joukkoon muutaman suunnilleen asiaan liittyvän kuvan Flickr-tililtäni.

1. Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
   Olen aika epävarma, mutta onneksi viime aikoina on ollut vähän helpompaa! Itsevarmimmillani olen, kun en ajattele koko ulkonäköä vaan keskityn johonkin muuhun -vaikka kissoihin tai hevosiin.
   
2. Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
   Viime aikoina olen viihdyttänyt itseäni silmäluomikompleksilla. Toinen luomi ei ole hyvä, se on liian raskas. Se on tosi rankkaa.
3. Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
   Yleensä kehutaan kai siroutta, en ole kauhean iso ihminen.
4. Meikkaatko päivittäin?
   Yleensä, paitsi jos istun sisällä kotona koko päivän.
5. Perusmeikkisi?
   Ripsiväri on ehdoton.
6. Hiustesi väri & pituus?
   Pitkät ja aika tummanruskeat tällä hetkellä. Ikuinen kriisin paikka.
   
7. Kuinka usein… … värjäät hiuksiasi?
   Muutaman kerran vuodessa. Olen aika laiska käymään kampaajalla.
   …peset hiuksesi?
   3-5 krt / vk.
   …käyt kosmetologilla?
   En ikinä.
   …kuorit ihoasi?
   En ikinä.
   …poistat ihokarvojasi?
   Suihkussa.
   …käyt solariumissa?
   En ikinä.
   …käyt suihkussa?
   Kuudesti päivässä. No en.
8. Miten pidät hiuksiasi?
   Auki tai ponnarilla.
9. Miten tukkasi on nyt?
   Nutturalla.
10. Rasvaatko ihoasi ?
    Liian harvoin, huutaa atooppinen ihoni.
11. Tyypillisimmät vaatteesi?
    “Sä oot semmonen hametyttö”, tuumasi eräs ystäväni vuosia sitten. Se pitää aika hyvin paikkaansa. Kukapa olisi teinivuosina uskonut, että tykästyisin hameisiin!
    
12. Mitä sinulla on nyt ylläsi?
    Vihreä kermit-puku ja pinkit villasukat. Muhaha. Olis hauskaa jos oliskin.
13. Millaiset alusvaatteet on ylläsi?
    Pässinpökkimät villahousut.
14. Kuinka monet farkut omistat?
    Öö, kolmet. Inhoan niiden ostamista.
15. Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
    Mustia Onlyn korkkarinilkkureita .
16. Millaista takkia pidit viimeksi?
    Ostin taannoin Galleryn alesta takin ja kokeilin sitä. Syyskelejä odotellessa.
17. Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?
    Ks. kysymys 13.
18. Lempikorusi?
    Napakoru. En oikein osaa pitää koruja, joten parhaita ovat ne, jotka on lävistetty ihoon. Pysyvät varmasti menossa mukana.
19. Käytätkö kynsilakkaa?
    Yritän edelleen toipua järkytyksestä, että kynteni kasvavat, jos en vähän väliä leikkaa niitä. En tiedä, miksi ne yhtäkkiä kuntoutuivat, kun ovat koko ikäni olleet heikot. Lakkaaminen on siis tähän päivään asti ollut aika harvinainen lysti. Varpaankynsiä en ole lakannut koskaan, ajatus tuntuu inhalta.
    
20. Lempihajuvetesi?
    Valentinon Rock’n Rose.
21. Shampoo ja hoitoainemerkkisi?
    Tigin Superstarit on aikas kivoja.
22. Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
    Ei löydy sormuksia.
23. Tarkkailetko painoasi?
    Olen aina ollut suunnilleen samankokoinen, joten en kauheasti tykkää, jos tulee rajuja muutoksia kumpaankaan suuntaan. Muuten en tarkkaile.
24. Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
    Taisi olla koosta jotain mainintaa.
25. Menisitkö kauneusleikkaukseen?
    Jos menettäisin vaikka sairauden takia rintani tai silmäluomeni lopullisesti lupsahtaisivat.
26. Minkälainen on meikkipussisi?
    Iso, sottainen ja punainen.
27. Minkä värinen on hiusharjasi?
    Musta luonnonharjasharja.
28. Käytätkö ryppyvoiteita?
    En. Minusta ne ovat huijausta ja rahastusta samoin kuin selluliittivoiteet.
29. Montako käsilaukkua omistat?
    Yhden. Mutta hei, se on musta. Se käy yhteen minkä vaan vaatteen kanssa. Siinä on myös itse tuunailtu avainketju, jonka ansiosta en enää ikinä kadota avaimia.
30. Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
    Napalävistys ja neljä korvareikää. Ennen oli myös nenälävistys, mutta menetin sen ärhäkän ruokamyrkytyksen seurauksena. Säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta.

Tähtisumua-blogin perusteella voisi luulla, että vietän päiväni erilaisia starboja ihaillen ja seuraten. Viihdemaailma kyllä kiinnostaa, mutta valehtelisin, jos väittäisin pitäväni Hollywood-tähtiä kummoisina esikuvina kenellekään. Suuri idolini työskentelee itse asiassa kameran takana ja tekee tähtiä karvaisista kavereistamme, kuten kissaeläimistä, kyyhkysistä ja koirista. Osa lukijoista varmaan jo arvasi, että kysymyksessä  eläintenkouluttaja ja kirjailija Tuire Kaimio.

Tässä opetetaan hevosta pitämään päätä alhaalla suitsiessa.

Nuuksion ratsastuskoulu järjesti viikonloppuna Tuire Kaimion hevosenkäsittelykurssin. Ilmoittauduin sinne jo heinäkuussa ja kyllä kannatti! Opin parissa päivässä järjettömästi uusia asioita paitsi hevosista,myös eläinten kouluttamisesta yleensä. Sain uutta virtaa sekä ratsastukseen että omien kissojeni kouluttamiseen.

Kaimio ei ole turhaan Suomen arvostetuin eläintenkouluttaja. Hevoset hän tuntee niin tarkasti, että pystyi  kuvailemaan niiden oppismisprosessia  aivojen mantelitumakkeen toimintaa myöten. Käytännön harjoituksissa hän korjasi puolessa tunnissa ongelmia, joiden kanssa olen monien nähnyt tappelevan vuosikausia. Kaimio korosti, ettei kysymyksessä ole kerralla korjaantuminen vaan harjoituksia on jatkettava omin päin, jotta hevonen ei unohda oppimaansa. Silti oli hienoa seurata, kuinka nopeasti hevoset oppivat pysymään paikoillaan esimerkiksi ratsaille noustessa tai kengitettäessä.

Poni opettelee pitämään jalkaa ylhäällä.

Osansa suitsutuksesta ansaitsee myös Nuuksion ratsastuskeskus. Tallin ilmapiiristä ja prioriteeteista kertoo paljon jo se, että he kutsuivat lempeästä hevosenkäsittelystä tunnetun Kaimion paikalle. Tallin puitteet olivat erinomaiset ja sekä ihmiset että hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä ja rennoilta. Ilmoittauduin jo alustavasti syyskaudelle ja odottelen vain, että sopiva ryhmä löytyy.

Jos olet tämän jutun luettuasi vielä huuli pyöreänä ja ihmettelet, kuka ihme Tuire Kaimio on, katso oheinen video. VR:n kuuluisa kyyhkysmainos ei ole trikkikuvaa. Kaimio on todella opettanut linnun istumaan junan katolla täydessä vauhdissa.

Vanha kunnon hiusahdistus tuli takaisin! En haluakaan enää pitkää tukkaa, haluan puolipitkät. Kyllästyin pidennyksiin ja ikävöin vimmatusti omaa kuontaloani. Ajattelin lyhentää hiuksiani reippaasti olkapäämittaiseksi ja leikkuuttaa pitkähkön sivuotsiksen. Nyt tarttis vaan saada kampaaja numero yksi kiinni, jotta saan pidennykset pois, ja kampaaja numero kakkoselle aika uutta hulppeaa hiusmallia ja -väriä varten.

Inspiraatio hiustenleikkuuseen tuli tällä kertaa Anna-Marian täydellisestä tukasta ja viimeaikaisesta viehtymyksestä  luonnonläheisempään tyyliin. Uskokaa tai älkää, mutta omistan nykyään ruskean hupparin. Ette usko kuitenkaan, joten tässä kuvatodiste:

Olen myös lihonut kilon. Ennenkuin huomaattekaan, lakkaan ostamasta vaatteita teinikaupoista, vaihdan korkokenkäni tennareihin (sitäkin on jo ilmassa, katsokaa vaikka alpakkapostaus) ja muutun maatuskaksi. Harrastukseni korvaan nukkumisella. Niin käy, kun vanhenee.

Palasin tänään kesälaitumilta toimistolle varsin hyvissä merkeissä. Työkavereita oli mukava nähdä ja pääsin jatkamaan parin mukavan projektin parissa.

Paluuta helpotti merkittävästi iloinen jälleennäkeminen rakkaan kanaystäväni kanssa. Kanamuki on ollut tarkasti varjeltu luottokuppini jo kolmessa työpaikassa. Jos joku lainaisi sitä luvatta, pyörtyisin varmaan silkasta huolesta. Vasenkätisenä ihastelen useimmiten kanan takapuolta, mutta mikäs siinä, onhan sillä varsin näyttävä pyrstö!

Töissä viihtyminen on joskus pienistä asioista kiinni. Minulle tärkeintä on kanamuki.

Luulin, että kesän koittaessa minulla olisi kosolti aikaa kirjoitella blogiin. Toisin kävi. Olin niin paljon reissussa, että välillä jopa kaipasin rauhallisia kotipäiviä. Hauskanpitoa, aurinkoa ja mukavaa tekemistä riitti kuitenkin niin paljon, että nyt olen taatusti latautunut loppuvuoden ahertamista varten. Ohessa kesän kuulumisia kuvien muodossa.

Juhlistimme viimeistä työviikkoa Sellon Base-ravintolan terassilla:

Kun loma alkoi, kävin pyörällä Kirkkonummella hevostelemassa. Suurin osa matkasta taittui tosin junassa.

Vietin siskontyttöni ristiäisiä Tampereella. Sylikummin kunnian sai tällä kertaa pikkusiskoni:

Tampereen reissun jälkeen suuntasin Pohjanmaalle viikoksi. Kokeilin agilitya pikkusiskoni ja tämän koirien kanssa. Aadassa riitti vauhtia yhtä paljon kuin kuva antaa ymmärtää:

Pohjanmaan reissun tärkein tapahtuma oli ystäväni häät. Olin toinen kaasoista. Olen vähän toistaitoinen apuri käytännön hommissa, mutta pölkkyukon ja -akan tein hääpöytään mielelläni. Häiden aikana poikaystäväni tutustui pohjalaiseen meininkiin ja muutamaan entiseen koulukaveriini:

Takaisin Helsinkiin palasimme autolla! Sain sen kotoa puoleksi vuodeksi käyttööni ja otin siksi aikaa vakuutukset omiin nimiini. Hopeanharmaa 90-luvun kaunistus on pääsylippuni takaisin säännöllisen hevosharrastuksen pariin.

Toki ennätin tappaa aikaa myös perinteisin keinoin. Istuin koneella, hoitelin kissoja ja ostelin vähän vaatteita. Uusi lempparivaatteeni on mustavalkoinen ruutumekko, jonka löysin Tampereen Jim & Jill:stä.

Huomenissa palaan takaisin töihin naputtelemaan tietokonetta. Toivottavasti teidänkin kesänne sujui mukavissa merkeissä!

Vanhempani kävivät viikonloppuna kylässä ja huomasin tilaisuuteni tulleen. Hehkutin, että alpakat ovat pääkaupunkiseudun jännittävin nähtävyys ja niinpä lähdimme vanhempien ja poikaystävän kanssa kohti Ali-Ollin alpakkatilaa Klaukkalaan.

Tila oli pienempi kuin odotin enkä valitettavasti päässyt halailemaan alpakoita. Ne viihtyivät omissa oloissaan aidan takana. Pupuja sai kuitenkin rapsutella vapaasti, mikä jo riitti tuomaan virneen naamalle. Päivän päätteeksi ostin vauva-alpakan villasta tehdyt mustat sukat. Onkohan ne tehty tämän tyypin sukulaisista?

Alpakat ovat kyllä kerrassaan hurmaavia otuksia, leppoisia ja vähän koomisiakin. Kuvat sen kertovat: