Eräänä aamuna kyllästyin hiuksiini, jotka olivat tylsän, haalistuneen punaiset ja roikkuivat ankeina pitkin päänahkaa latvat hapsottaen. Varasin ajan Cloxiin, jossa on vailla epäilystä Suomen mukavin, fiksuin ja ammattitaitoisin hiustenpidentäjä. Seuraavalla viikolla kuontaloni oli pitkä ja tummanruskea. Elämä hymyili jälleen.

PS. Pahoittelen kuvien nuhruisuutta. Se johtuu siitä, että minä olen vähän nuhruinen. Kännykamera ei auta asiaa.

PPS. En ole vieläkään nähnyt alpakoita.

PPPS. Miten Vermon talleille pääsee tallitytöksi?

Tänä viikonloppuna kahehdittavan suuri väkijoukko suuntaa Provinssiin kuuntelemaan Placeboa ja Emiliana Torrinia. Minä suuntaan nokkani kohti kuvassa komeilevia kirjoja ja lehtiä. Provinssi osoittautui turhan hankalaksi ja hintavaksi viikonloppuriennoksi, joten tyydyn seurailemaan tilannetta Ylen Areenalta.

Mutta kirjat! Olen toivoton lukutoukka ja ahmin koko ajan jotain blogeista lehtiin ja kirjoihin. Kuten kuvasta voi päätellä, kaikki käy. Tiede-lehden tilaaja olen ollut jo pari vuotta ja uusin numero hiljensi minut tiistaina koko illaksi. Yhtä lailla innostuin filosofi Esa Saarisen Symposium-kirjasta, uudesta viihdelehti HotNow:sta ja teini-ikäiselle suunnatusta tietokirjasta nimeltä Hakukone.

Muuta mainittavaa en ole viime aikoina tehnytkään, paitsi että löysin kadoksissa olleen punaisen hameeni kaappien kätköistä! Kymmenen euron ostokseksi se on kyllä tuottanut mitä suurinta iloa. Tänään hame pääsi pilkkupaidan ja krumeluurikukkasen kanssa ulkoilemaan.

Ida on toipunut leikkauksesta oikein hyvin ja sisäsiisteysongelma taisi ratketa kerralla. Operaatio teki siitä itse asiassa varsinaisen Ida 2.0 -version. Se on nykyisin hirmuisen leppoisa, läheisyydenkipeä eikä pissaile enää minnekään muualle kuin hiekkalaatikkoonsa. Minä, poikaystäväni ja vaatemyttyni voivat huokaista helpotuksesta. Puuh.

Kyllä, olen juuri sellainen hullu kissamummo, joka osti asunnonkokoisen kiipeilypuun karvakorvilleen ja josta naapurit supattavat selän takana.

Viikonloppuna sattui ja tapahtui niin paljon, että välillä meinasi ihan puhti loppua kesken. Perjantaina leikkuutin Idan, jolle tehtiin myös kyynelkanavien huuhtelu, annettiin rokotus ja aloitettiin uudelleenkoulutus hiekkalaatikolle (lue: vimmatusti siivoamista ennakkoon, hajunpoistoaineiden ja feromonien suihkuttelua ympäriinsä, sängyn raahaaminen pois makuuhuonesta ja Idan eristäminen sinne laatikon kanssa). Jotta elämä ei olisi niin yksinkertaista, unohdin Idaa leikkuuksille viedessäni ottaa taksikuskilta pankkikorttini. Kuski pudotti sen postiluukustani muutaman puhelun jälkeen.

Samoihin aikoihin, kun aloin valmistautua Idan sterilisaatioon, isosiskoni sai tytön! Olin niin kiinni kissatohinoissa, että pääsin vasta sunnuntaina katsomaan uutta tulokasta Tampereelle. Ja olipa se kerrassaan soma tytöntyllerö, leppoisa ja unelias! Tampereen matka meni muuten mukavasti, mutta tulomatkalla juna myöhästyi puolisen tuntia, ilmastointi hajosi ja minut ohittanut konduktööri murisi, etten ollut paikalla, kun hän leimasi lippuja. Istuin kyllä kiltisti penkissäni, mutta konduktööri ohitti olemassaoloni tyynen rauhallisesti. Minkäs minä sille mahdan.

Ilmat olivat kyllä tänä viikonloppuna kohdallaan! Lauantaina kävin auringonpaisteen kunniaksi parin tunnin pyöräretkellä. Matkan varrella kävin äänestämässä, söin kesän ensimmäiset mansikat Myyrmannissa (kotimaisia!) ja löysin voikukkaniityn, josta vain hevoset puuttuivat. Pyörä on kyllä verraton kulkupeli kesäisin.

Kuluneena viikonloppuna nuuhkin myös tuomenkukkia ja tutustuin uuteen ruutupaitaani. Poikaystävääni ja itseäni ilahdutin Fairy-pitsalla tunkemalla uuniin pellin, johon oli jäänyt pesuainetta. Yhdessä alumiinifolion kanssa (leivinpaperi oli sopivasti loppunut) aromit olivat kerta kaikkiaan mahtavat. Poljimme keskiyöllä karkuun asunnoltani poikaystäväni kämpälle.

Ensi viikonlopusta tulee näillä näkymin vähän rauhallisempi, mutta odotan sitä innolla. Jos ilmat suosivat, lähdemme nimittäin katsomaan Ali-Ollin alpakoita! Voitte olla varmoja, että tulen raportoimaan tapahtumasta vuolaasti!

Kampin Carlings oli kuin olikin auki ja palasin kauppareissulta muhkean saaliin kera. Mekko oli juuri sellainen kuin toivoin ja koko sopiva. Hinta oli vähän suolainen, mutta aion pitää sitä koko rahan edestä, niin kiva ja oma se oli alusta asti.

Carlingsin sovituskopissa päänuppini sanoi naps ja päätin, että mekko ansaitsee kaverikseen uudet kengät. Kipitin innoissani Andiamoon ja päässäni napsahti toistamiseen. Kohtasin siellä ohittamattoman tarjouksen – osta kahdet popot ja saat toiset puoleen hintaan. Ohooo! Nyt omistan kahdet uudet kengät.

Kotona palasin kiltisti ruisleivän ja nuudeleiden pariin. Ida ilmaisi mielipiteensä ostosreissustani näyttämällä alahampaitaan. Ensi viikon perjantaina se leikkuutetaan, joten on sen syytäkin vahtia, ettei talouteni pääse repsahtamaan.

Olen koko kevään hiippaillut kaupoissa ja haeskellut syrjäsilmällä klassisen nättiä käyttömekkoa, joka olisi myös mukava päällä. Tulokset ovat olleet toistaiseksi heikonpuoleiset. Jos olen löytänyt jotain mieluisaa, ostosuunnitelmat ovat karahtaneet viimeistään kokojen puuttumiseen.

Tänään poikaystäväni lähetti tekstiviestin oheisesta Carlingsin mekosta ja kysyi, olisiko tuo minun tyyliäni. Olin rientää liikkeeseen istumalta, tuo ei nimittäin enää enempää voisi olla sitä, mitä olen etsinyt. Mekkoja saa kuulemma myös XS-koossa, joten huomenna kirmaan liikkeeseen sovittamaan (ovathan kaupat huomenna auki, ovathan?) ja toivomaan parasta.

Muistat varmaan joitain viikkoja sitten postista tupsahtaneen eurovaalien äänestyslapun? Jos olet eläinrakas, älä jätä äänestämättä.

En ole poliittisesti aktiivinen, mutta eurovaalit herättivät mielenkiintoni nimenomaan eläinsuojeluun liittyvien asioiden takia. Pitkät teuraskuljetukset rajojen yli, tehotuotanto ja eläinkokeet ovat asioita, jotka huolestuttavat minua huomattavasti enemmän kuin tavallisissa vaalikoneissa esiin otetut kysymykset. Ehkä sen vuoksi tavalliset vaalikoneet eivät kohdallani toimineetkaan vaan sain tulokseksi eläkeläisten ja suomenruotsalaisten ehdokkaita.

Ilokseni löysin tänään elainpolitiikka.fi -sivuston, jonne on koottu eurovaaliehdokkaiden ajatuksia eläinten kohtelusta EU-maissa. Sivuston kautta bongasin nopeasti ehdokkaan, joka on jo aiemmin palkittu työstään eläinten hyväksi. Muutenkin hän ajaa asioita, joihin uskon. Vaalisalaisuudesta viis, aion antaa ääneni Satu Hassille, 227. Suosittelen samaa jokaiselle eläintenystävälle.

Ps. Vilkaiskaa huviksenne Ville Itälän vastauksia. Itälä roikottaisi ihan mieluusti kaneja ylösalaisin jaloistaan, testauttaisi lääkkeensä apinoilla, hyväksyisi auliisti teurastuksen ilman tainnutusta ja oikein vastustaa lakia, joka kieltäisi pitkäkestoiset, erittäin tuskalliset eläinkokeet.

Tässä se nyt on, oma blogini! Tähtisumun pääpaino on ja pysyy julkisissa tyypeissä, mutta tällä puolella voin avautua oman elämäni sattumuksista, tapahtumista ja yleisestä tyttöhömpästä. Blogin ulkoasu tulee vielä muuttumaan Tähtisumun oletuspohjasta, mutta tällä lähdetään liikenteeseen.

Koska kuva kertoo enemmän kuin parhaat meriselitykset, päätin koota kuvakollaasin asioista, joita olen tänä keväänä puuhastellut. Tarkka selonteko löytyy kollaasin alta.

Olen…

• Elättänyt kahta pientä kissaneitiä Mörköä ja Idaa, lääkinnyt jälkimmäistä milloin mistäkin taudista.
• Viettänyt paljon aikaa muuan tatuoidun henkilön kanssa, joka myös poikaystävänäni tunnetaan.
• Tykästynyt punaiseen kynähameeseen ja hukannut sen. Vinkatkaa, jos vastaava löytyy vaikka uutena kaupanhyllystä.
• Hullaantunut Linnanmäkeen.
• Pyöräillyt kuin tuulispää työmatkani.
• Käpertynyt lamamyttyyn ja ryystänyt nuudeleita, koska ne ovat halpoja.

Olen myös uurastanut töissä bittien parissa, luvannut urhoollisesti aloittaa saliharrastuksen (no, en ole aloittanut) ja harrastanut välillä jopa sosiaalista elämää! Kesältä odotan kosolti auringonpaistetta, hitusen matkustelua, kaasona olemista, paljon mukavien ihmisten ja eläinten parissa oleskelua ja paria huoletonta hiprakkaa.